Syyskuun alussa Joonaksella reiden lähentäjälihas repesi ja paikkaajan etsintä käynnistyi. Pikainen itkunkatkera soitto Jussille kuitenkin riitti. Jussi sai nopeasti järjestettyä lomat, rahat, kapteenin hommat, varustehankinnat ja muut organisoinnit. Nyt vasta aloitettiin joukkueen yhteiset täsmätreenit juuri tätä kisaa varten: pääasiassa melontaa, kiipeilyä ja pyöräilyä sekä jonkun verran sauvarinnettä ym. perustestiä.
Kaikki mahdollinen tehtiin etukäteisinformaation haalimiseksi, mutta saldona oli vain muutama kartta ja säätiedot. Onneksi Ninalla oli paikallistuntemusta, olihan hän osallistunut viime vuoden samaan kilpailuun samalla kisa-alueella. Jopa kisamajoitus oli samoissa luxus-golf -rivareissa.
Mika hoiti etukäteen suorat Finnairin lennot sekä ilmoittautumiset majoituksineen. Mitään valmisteluja ei jätetty viimeiselle viikolle ennen kisaa. Ainoastaan eväitä piti hankkia paikan päältä. Joukkue oli tehnyt taktisen päätöksen käyttää järjestäjän osoittamaa paikallista huoltajaa kisan aikana. Luulimme tämän olevan etu, mutta jälkeenpäin voimme todeta olleemme väärässä.
Matka kisakylään, Cascaisiin Lissabonin lähellä, sujui kuin rasvattu. Olimme perillä majoituslaitoksessa torstaina klo 21. Kaikki varusteet pysyivät hallussamme. Olimme kaikki terveitä, paitsi Juha P:llä oli joku vaikea selkäkramppi päällä, joten muut kantoivat Juha P:n raskaat kantamukset ennen kisaa. Tosin en muista yhtään kisaa johon olisimme osallistuneet ilman mitään vikoja. Pidimme peukkuja.
Treenilenkillä.Perjantaiaamuna purimme kantamukset ja kasasimme pyörät. Kävimme polkemassa parin tunnin lenkin läheisellä Sintra-vuorella, jolloin havaitsimme pyörissä jonkun verran jarru- ja voimansiirto-ongelmia. Kaikki saatiin kuntoon ja aurinkoisella säällä alkanut lenkki päättyi kaatosateeseen. Tämä tuli myös olemaan säiden luonne koko viikon ajaksi. Perjantai-iltana kävimme taksilla 10km päässä kauppakeskuksessa, josta löysimme kaikki puuttuvat eväät.
Lauantai-aamuna heräsin klo 7 ja kävin yksin pyöräilemässä saman lenkin kuin edellisenä päivänä. Olin pudottanut pakollisiin varusteisiin kuuluvan työkalun vuorelle. Matkalla satoi kaatamalla vettä, rakeita ja lunta. Noin 300 metrin korkeudella merestä oli tien pientareilla reilusti lunta. Onneksi olimme varautuneet jopa talveen. Työkalu löytyi ja aamiaisella olin klo 9.
Klo 10 alkoivat verkkaiset tapahtumat kisakeskuksessa, Cascaisin keskustassa, viimeisen päälle entisöidyssä linnakkeessa. Oli briefingit, juhlapuheita, taukoa, käytiin syömässä ja jota seurasi ensimmäisen kisäpäivän karttojen sekä reittikirjojen jako. Nyt päästiin asiaan, eli säätämään varusteita ja suunnittelemaan reittiä. Tapasimme myös ensimmäisen kerran huoltajamme, Rodrigon. Tämä 23 -vuotias, kakkostason pyörävalmentaja, oli erittäin aktiivinen, innostunut ja puolitoista tuntia myöhässä ensimmäisestä tapaamisestamme. Tulimme erittäin hyvin juttuun kaverin kanssa, ja tiesimme että hän uhraisi yöunensa ja vaikka mitä meidän puolestamme, kunhan vain pystyisimme esittämään asiat yksiselitteisesti hänelle. Taas pidimme peukkuja.
Vain osa eväistä vaihtopaikoille jaettuna.Vaikka olimme tehneet etukäteen kaikki mahdolliset valmistelut niin silti eväiden pussittamisiin, reittikirjan suojaamiseen ym. säätämiseen meni tuhottomasti aikaa. Nukkumaan pääsimme klo 2 sunnuntaiaamuna.
Rodrigo haki meidät aamulla klo 8, taas tunnin myöhässä. Hän kuljetti meidät kisakeskuksen kautta lähtöalueelle 10km päähän Estoriliin, Euroopan suurimman kasinon pihalle. Aurinko paistoi.
Kaikki valmista. Vasemmalta Nina, Juha L, Mika ja Juha P.Kisa starttasi klo 10 ja samalla alkoi sataa kuuroina. Ensin juostiin 500m, jonka jälkeen laitettiin rullaluistimet jalkaan ja sauvat käteen. Tämän 8km rullaluistelun otimme varovasti, sillä satoi ja asfaltti oli paikoin maalattu. Nina kaatui parin kilsan luistelun jälkeen, mutta ei tullut vaurioita. Melonnan vaihtoon tulimme noin viidentenä, pari minuuttia kärjestä. Nopeasti märkäpuvut päälle ja kaksipaikkaisesta sit-on-top –kajakista kiinni. Mika ja minä kannoimme yhden kajakin veteen ja Ninan ja Juha P:n piti ottaa surffilaudat. Molempien parien piti murtaa isot kaatuvat surffiaallot, kiertää poiju 200m päässä rannasta, tulla takaisin ja rantautua. Mikalla ja mulla meni kajakkimelonta ihan nappiin, ensimmäisellä yrityksellä puskettiin 5-6 surffiaallon läpi ja takaisin tullessamme leimasimme rastin ensimmäisten joukossa. Sitten huomasimme kuinka Juha P ja Nina seisovat laudat kainaloissa rantavedessä eikä homma edennyt yhtään. Pienellä työllä rasti saatiin hoidettua tyylikkäästi ja saatiin puuttuvat leimat. Aikaa tosin menetimme seisoskeluun 20-30 min. Monet joukkueet eivät päässeet ollenkaan liikkeelle rannasta, vaan hukkasivat vain meloja ja saivat kolhuja. Tunnin kisaamisen jälkeen kaikki varusteet sisältä ja päältä olivat jo ihan hiekkaisia. Olimme noin sijalla 10.
Juha P ja Nina ensimmäisessä melonnassa.Myös Nina ja Juha P nappasivat itselleen kajakin. Melonta jatkui uudelleen aaltojen läpi ja Lissabonia kohti. Melontaosuus oli upea. Aurinko paistoi ja aallot olivat mukavan kokoisia. Vaikka meloimme 10m päässä toisistamme niin silti toinen kajakki melojineen katosi aaltojen taakse. 200-metrinen tankkeri paineli ohitsemme 100m päästä ja lisäsi hieman jännitystä. Leimasimme Lissabonin rannassa, jonka jälkeen alkoikin melonta nousevaa vuorovettä vastaan. Kulku hidastui huomattavasti. Melonnan päätteeksi rantautuminen olikin taas uusi kokemus. Ennakoimme aallot hieman väärin ja huikean surffauksen päätteeksi aalto nosti kajakin perän ilmaan ja Mika kajakkimme peränpitäjänä singahti ylitseni. Taas keräsimme hiekkaisia varusteita. Nostimme hieman asemiamme melonnassa.
Riensimme vaihtamatta varusteita lyhyelle 4km rullaluisteluosuudelle. Vauhtimme oli surkeaa, sillä 500 metrin välein kun katsoin olkani yli, niin eroa muuhun joukkueeseen oli tullut 200 metriä. Kuitenkin ohitimme noin 3 joukkuetta tällä lyhyellä pätkällä. Nyt olimme noin kuudensia. Juuri kun tulimme vaihtoon niin Omjakon lähti pitkälle trekkiosuudelle. Tarkoitus oli tehdä nopea varusteiden vaihto, mutta päätimme ostaa juotavaa, pestä jalat vessassa, vaihtaa sukat ja laittaa säärystimet jalkaan. Kaikki tämä säätö oli perusteltua huomioiden tuleva jalkapätkä mutta johon aikaa kului 20min.
Lähdössä ensimmäiselle trekkiosuudelle. Juha L:n repun paino noin 11kg. Painavin kappale oli märkä märkäpuku.
Trekkipätkä reilut 40km edettiin alkuosaltaan hiekkarantaa pitkin. Jotkut joukkueet kiersivät kauempaa kovemman uran toivossa. Meidän ratkaisu oli hyvä, sillä pystyimme kuitenkin juoksemaan koko ajan rannan kovemmassa vesilinjassa. 15km kohdalla tuli uintirasti vastaan, jolloin piti pukea märkäpuku päälle, tosin jotkut joukkueet vetivät pelkät neopreenihanskat käsiin. Matka oli 500 metriä ja kova vastatuuli hidasti hommaa rajusti. Juha P veti Ninaa koko uintimatkan, mulla epäonnistui varusteiden tasapainottaminen ja olin sukeltaa koko ajan. Mikalla meni hyvin, mutta kun se joutui odottelemaan, niin kylmähän siinä tuli. Uintiin meni aikaa noin 30min, eli ei hyvin, mutta monilla meni vielä surkeammin. Pyrimme saamaan lämpöä kroppaan ja juoksimmekin kilometrejä märkäpuku päällä ennen kuin teimme ripeän varusteiden vaihdon.
Pitkän trekkiosuuden alkua.Oli tullut pimeä. Ei muuta kuin Petzlin uudet tehokkaammat Myo XP:t päähän. Mutta oli harmin paikka kun neljästä Petzlistä vain yksi toimi. Kettu. Muut olivat saaneet liikaa merivesi-hiekka-kylpyä. Olimme suojanneet lamput, mutta emme riittävän hyvin. Onneksi Juha P oli ottanut kantoon liikaa varalamppuja, ja vain yksi meistä joutui olemaan ilman lamppua ensimmäiseen huoltoon asti.
Juoksimme kaikki alamäet ja tasaiset. Navigointi sujui hyvin, poislukien yksi hölmöyksien hölmöys - 20km ajan olimme seuranneet yhä lähenevää majakkaa ja pitäneet sitä rastipisteenä. Kun vihdoin saavuimme komealle ja korkealle majakalle niemen kärkeen, niin huomasin että rasti olisikin ollut äsken ohittamallamme aiemmalla mäellä. Turhaa juoksua tuli 3km ja aikaa paloi 20min. Pari joukkuetta otti meidät tässä kiinni.
Nyt päätimme jättää ensimmäisen vapaavalintaisen rastin väliin ja edetä suoraan huoltopaikalle. Ennen huoltoa saimme Rodrigolta kiipeilyvälineet kantoon ja lähdimme läheiselle kiipeilyrastille. Kahden piti suorittaa kiipeilytehtävä. Juha P ja minä aloitimme samaan aikaan yläköydellä varmistetun kiipeilyn mutta eri reiteillä. Muuten meni hyvin paitsi Juha P oli valinnut itselleen pidemmät kädet vaativan reitin ja jäi jumiin. Mun reitti ristesi oleellisesti Juha P:n reitin kanssa enkä minäkään päässyt eteenpäin. Siinä sitten poltettiin kaikki voimat käsistä 10min ajan ja tultiin kiltisti alas. Mika pani valjaat päälle ja loikkasi 10 sekunnissa ylös reitin. Heti perään minä tein samoin. Taas meni aikaa hukkaan.
Palattuamme huoltoon vaihdoimme ripeästi pyöräilykamppeet päälle. Juha P otti suunnistusvastuun ensimmäistä kertaa. Pyöräsuunnistuksen kartta piti paikkansa hyvin ja Juha P suoriutui tehtävästä alun epäröinnin jälkeen mainosti. Yllättäen mulla iski outo univäsymys jo tässä kohtaa. Koko pyöräsuunnistuksen, eli kolmisen tuntia, mun piti nappailla karkkia, red bullia ja suorittaa kaikki mahdolliset tekohengitykset jotta olisin pysynyt muiden vauhdissa. Ja oltiin kisattu vasta 12 tuntia. Tämä sama on tapahtunut joskus aiemminkin. Energiaa on kroppa täynnä, voimia on vaikka kuinka, nukkunutkin olin ennen kisaa hyvin ja silti kisatilanteessa nukuttaa. Liittyisikö asia kuitenkin energiatasapainon muutoksiin kropassa. Ehkäpä elimistön rasvan- ja lihaksenpolttokoneisto yskähteli. Joka tapauksessa tämän jälkeen seuraava uniongelma tuli minulla vastaan vasta 80 tunnin kohdalla.
Tyypillinen reittikirjan sivu.Vaihtoon tultaessa yllättäen huoltajamme Rodrigo olikin purkanut leirinsä ja hävinnyt autoineen jonnekin. Mihinköhän jättäisimme pyörät ja mistä saisimme kengät trekkipätkää varten? No, Rodri löytyi urheilukentän toiselta laidalta huudattamassa stereoita kavereiden kanssa. Menetimme aikaa. Tässä vaiheessa Rodri otti meiltä kiipeilyvälineet pois, ilmeisesti huoltajien portugalinkielisessä reittikirjassa oli kirjattu näin. Olimme varmastikin hyvissä asemissa, vain yhtä vapaaehtoista rastia köyhempänä.
Seuraava trekki oli perusetenemistä mutta sisälsi upean rotkoon laskun ja nousun. Vauhti oli hyvää mutta sitten tapahtui paha virhe johon emme itse osanneet varautua. Jyrkänteellä piti leimata rasti johon olisimme ehdottomasti tarvinneet kiipeilyvälineet, mutta jotka Rodri oli ottanut meiltä pois. Myös reittikirja oli tältä osin ristiriitainen. Menetimme yli tunnin aikaa järjestäjien kanssa kinaamiseen. Teimme seuraavalla huoltopaikalla protestin järjestäjien virheestä joka hyväksyttiin 3 vrk:n kohdalla. Aikaa kuitenkin paloi paljon ja olimme jäämässä toisen vuorokauden tavoiteajasta – meidän tuli ehtiä seuraavaan iltaan klo 17 mennessä melontaan ja sitä ennen olisi jalkapätkiä yhteensä 40 km sekä ensimmäinen unilepo. Vahva vuorovesi ja pimeys oli huono yhdistelmä meri-, jokisuisto-, ja mutamelontaan. Oli mahdollisuus että melojat saattaisivat ajautua kauas avomerelle vuoroveden mukana.
Sain kuitenkin neuvoteltua huoltopaikan järjestäjien kanssa erioikeudesta lähteä melontaan pimeälläkin, olisivathan kaikki muutkin joukkueet samassa paikassa melomassa pimeydessä. Jäimme siis nukkumaan, vaihtoon meni yhteensä aikaa reilut 2 tuntia. Pitkä trekki käynnistyi hienosti, maisemat olivat hulppeat, ja suunnistin sukkana piikkipuskien läpi kilometritolkulla.
Hienot puitteet kiipeilylle. Lähes pystysuoraa pudotusta veteen vajaat 300 metriä.
Hieno trekkipätkä. Nopein reitti kiipeilyrastille olisi ollut läheisen hiekkakuopan reunoja pitkin.Eteneminen oli hidasta jyrkkäpiirteisestä maastosta johtuen, hiilikuitusauvoja meni poikki, ja saavuimme kaikki pakolliset rastit kerättyämme melonnan vaihtoon klo 18.45. Tässä järjestäjät kielsivät ehdottomasti lähtemästä melomaan. Pettymys oli valtava. Juuri tuollainen paskaojamuta-melonta olisi ollut meidän heiniä. Järjestäjä myös asetti kaksi mahdollisuutta jatkolle: joko nukkuisimme vaihtopaikalla aamukuuteen saakka ja aloittaisimme sitten melonnan mutta jolloin varmasti menettäisimme mahdollisuudet cut-offeihin jatkossa, tai huoltaja ajaisi meidät seuraavaan huoltoon mutta menettäisimme kaikki toisen vrk:n keräämämme pisteet. Valitsimme tietysti jälkimmäisen sillä tuumailimme että mikään joukkue ei tulisi selviämään optimireitistä ilman cut-offeja. Jälkikäteen ajateltuna meillä olisi ollut vielä kolmaskin mahdollisuus, ja parempi: meidän olisi pitänyt juosta melonnan vaihdosta suoraan seuraavaan huoltopaikkaan, matka noin 30km ja olisimme saaneet pitää 5 keräämäämme pakollista pistettä.
Ajomatka paikallisen huoltajamme Rodrin kyydissä oli perseestä. Jätkä lähti pikkukaupungin ensimmäisestä risteyksestä väärään suuntaan, josta mainitsin heti hänelle. Kaveri sanoi vaan että kohta tulee oikea kyltti vastaan. Puolen tunnin päästä en tiennyt missä olimme mutta Rodri sanoo kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin matka vaihtoon autotietä pitkin piti olla vain 35 km. 50min ajon jälkeen aloin tutkia karttoja ja totesimme Rodrin vievän meitä 180 astetta väärään suuntaan, eli etelään ja Algarveen. No niin, aikaa paloi taas, ja samassa ajassa olisimme juosseet vaihtoon pisteiden kera.
Pyöräilyä tyypillisessä maastossa. Korkkipuita ja hiekkateitä.Vaihdossa nukuimme pari tuntia, ja myös viimeisen kerran kunnolla. Kun saimme lähtöluvan seuraavalle etapille olimme valmiina. Aamu valkeni. Nyt näimme pyörät ensimmäisen kerran. Mikalla etuvaihtaja hajosi heti alkuun, ilmeisesti Rodri oli kolhinut pyörää sen verran. Kaikki pyöräilyt Mika ajoikin sitten keskimmäisellä eturattaalla, vaihteita on muutenkin pyörissä ihan liikaa.
Taas Juha P:llä oli vaikeuksia löytää reitti pois kaupungista, muuten suunnistus toimi. Hyvää peruspyöräilyä oli 80km, piikkiaitojen ylityksiä ehkä 20 kappaletta, jonka jälkeen saavuimme melonnan vaihtoon. Melonta oli perussettiä rikkonaisella järvellä, ilmakuvakartalla, viimeisen rastin ollessa vaikeassa laguunissa. Pimeys iski melonnan puolivälissä. Pimeyttähän oli vuorokaudesta tasan puolet.
Melonnan ilmakuvakartta.Teimme nopean vaihdon. Saimme tässä vaiheessa tietää että lähes kaikki joukkueet joutuvat jossain vaiheessa cut-offiin. Seuraavana oli vuorossa mielenkiintoinen 60km bike&run-osuus joka onnistui meiltä hyvin. Juoksimme koko matkan ja pyöräilimme vimmatusti vuorotellen. Suunnistus oli paikoin hankalaa karttojen suuripiirteisyydestä johtuen. Nukuimme vissiin kerran 5 minuuttia pientareella. Saavuimme rullaluistelun alkuun hyvävoimaisina.
Bike&run –osuutta.Teimme nopean vaihdon. Heti alkuun piti herätellä luistimien ruostuneet laakerit. Kaupungista lähtö oli hankala, oli joko hiekkatietä tai jyrkkään mäkeen nousu asfalttia pitkin ja heti perään jyrkkä lasku. Käytimme asfalttia. Nina pelkäsi alamäissä ja hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Ensimmäisellä rastilla Mika ja Nina eivät huomanneet leimata ja ehtivät painella 2km mäen alas. Koko porukan piti kavuta mäki takaisin ylös sillä kaikkien neljän piti leimata samanaikaisesti omilla ranteisiin lukituilla SI-tikuillaan. 10km luistelun jälkeen alkoi erittäin huonokuntoinen noin 6km pituinen kestopäällyste. Ilman sauvoja ei olisi voinut luistella. Kuokkaa koko matka. Lopun 20km luistelu oli hyvää asfalttia ja etenimme kuin viimeistä päivää.
Melonnan vaihdossa iski yleinen väsymys ja anemia. Vaihto oli hidas. Melonnan lähtöön oli hankala 4km reitti. Muutamat joukkueet jättivät koko melonnan väliin sillä eivät löytäneet melonnan lähtöpaikkaa. Helppoa jokimelontaa alussa, lopussa joen ylitys surffiaalloissa oli kivaa, yhteensä melontaa 20km. Vaihdossa oli taas hyvä olo, päästiinpä telkkariinkin.
Mika ja Juha P joutuivat rullaluistelemaan kun me muut kaksi pyöräiltiin 15km vaihtoon. Jussi oli heti repuntäytön jälkeen valmis seuraavalle etapille mutta joutui odottamaan muita tunnin verran, kun oli suihkuntarpeita ja vaatteidenvaihtoja. Tästä alkoi pisin pyöräily, noin 120km. Päätimme taas jättää kaikki vapaavalintaiset rastit pois, sillä meillä oli vuorokausi aikaa maaliin (100 tuntia oli takaraja) ja matkaa jonkun verran vielä edessä. Satoi kaatamalla, meni siis muiden mukavuustoimenpiteet osittain hukkaan. Paikoin suunnistus oli vuoristoisella seudulla haastavaa. Jussi suunnisti lähes virheettömästi pitkiä rastivälejä, joista kaksi oli yli 40km mittaisia. Pimeällä vuoristomaaseudulla ajovalon tuijottaminen alkoi väsyttämään kaikkia dramaattisesti. Nyt jouduimme pitämään lyhyitä unitaukoja 4-5 kappaletta kylmässä säässä. Sade oli onneksi lakannut. 80 tunnin kohdalla alkoi suunnistajaakin väsyttämään rankasti, mutta kaikki muutkin olivat ihan pihalla. Juha P:stäkään ei saanut apua. Jussi onneksi löysi redbullin repusta, karkkia ja kofeiinitabletteja, ja kone käynnistyi vielä kerran. Tässä olisi ollut hyvät mahdollisuudet usean tunnin pummeihin.
Viimeinen iso vaihto suoritettiin nopeasti. Laskimme meillä olevan mahdollisuudet kymmenen joukkoon. Juoksuun lähtö ei sujunut kuitenkaan siten kuin halusimme. Voimia meillä oli ja Juha P oli taas hyvässä suunnistusiskussa mutta Mikalla ja Juha L:llä alkoi todenteolla vaivata vasemman etusäären jännetupintulehdus. Siis molemmilla veljeksillä samaan aikaan sama kohta. No, ongelmat voidaan jäljittää alkamaan jo epätasaisella rullaluistelupätkällä 25 tuntia aikaisemmin. Vuoristopyöräily ei tilannetta helpottanut. Saimme kuitenkin yhtä rastia lukuunottamatta kaikki pakolliset rastit kerättyä, ja särkylääkkeiden turvin raahauduimme pyörien luokse Sintra-vuoren huipulle.
Viimeinen pyöräpätkä maaliin.Vaihto oli nopea ja Jussi aloitti viimeisen rogaining-tyyppisen pyöräilyetapin suunnistamisen. Aikaa oli alle kaksi tuntia jäljellä ja maaliin matkaa vajaat 20km mutkittelevassa vuoristoisessa maastossa. Päätin yrittää kaikkia rasteja. Ensimmäiseen rastiin meni aikaa yli puoli tuntia joten heikolta näytti. Loput 5 rastia olivat kuitenkin hämäävästi lähes nopeimman reitin varrella, joten yritimme edelleen kaikkia. Suunnistus sujui hyvin vaikka tolkkkua ei juuri enää ollutkaan. Maalissa Cascaisin linnakkeella meille jäi 20min aikaa. Loppuaikamme oli 99 tuntia ja 40 minuuttia.
Olimme tyytyväisiä suoritukseemme. Joimme pari pulloa samppakaljaa maalissa, katselimme muiden joukkueiden maaliintuloa ja juttelimme niitä näitä. Otimme vielä kilpa-ajot golf-majoitukseemme, johon matkaa noin 5km. Ilman karttaa eksyimme hieman.
Meitä harmitti tietysti se liian aikainen melonnan cut-off johon jouduimme. Sitä enemmän kyllä harmitti siitä johtuva pistemenetys, joka oli aivan kohtuuton. Loppusijoituksemme oli 11. Viimeiset 60 tuntia tulimme jotakuinkin kärjen vauhtia.
Katseet on jo suunnattu seikkailu-urheilun MM-kisoihin, jotka pidetään 5.-15.11.2009, keskeisessä Portugalissa. Tuolloin joukkueessa kisaavat Juha L, Mika, Riitta ja Juha P. Jussi Pirinen lähtee huoltamaan.
Juha L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti