KEEN MATKASPORT 36H, 5.-7.6. 2009, Saarenmaa, Viro

Kuvat Ari Linkolehto

"Terves kehas terve vaim" teksti hyppää silmille oranssiksi maalatusta seinästä. Terve sielu terveessä ruumiissa, niinpä. Ollaan Virossa, Kihelkonnan koulussa Saarenmaalla. Keen Matkasport 36h on alkamassa reilun 4 tunnin päästä. Takana on 12 tunnin matka Helsingin Länsisatamasta.

Tämänvuotinen Viron pisin seikkailukilpailu oli saanut täksi vuodeksi uuden formaatin, jossa joukkueen tehtävä oli kerätä pisteitä sekä pääradalta (pyöräily, melonta, juoksu, rullaluistelu) että kisan lopussa olevasta rogainingista (suunnistus). Jokainen pääradan rasti tuotti 5 pistettä ja rogaining -rastit vaikeusasteen mukaisesti 2-9 pistettä. Eniten pisteitä 36 tunnissa kerännyt joukkue oli siis kilpailun voittaja. Joukkueella oli mahdollisuus jättää pääradan rasteja väliin säästääkseen aikaa mahdollisesti enemmän pisteitä tuottavaan rogaining-osuuteen, ja siten kerätä kokonaissaaliiksi menestykseen tarvittava määrä pisteitä. Todellisuudessa rasteja pystyi jättämään väliin juoksu- ja melontaosuuksilla, joissa reitit oli merkitty karttaan. Pyöräilyosuuksilla näin ei periaatteessa voinut tehdä, koska seuraavan rastin koodi ilmoitettiin aina edellisellä rastilla. Joukkueemme Team Penalty Adventure (Juha Lehtonen, Riitta Siltanen, Olli-Pekka Holttinen) päätti lähteä konservatiivisesti liikkeelle tarkoituksenaan vetää ensin päärata kokonaisuudessaan läpi ja käyttää rogainingiin se aika, mitä jää jäljelle. Seuraavassa lyhyt kuvaus kilpailun kulusta ja tunnelmista matkan varrelta.

Perjantai klo 23.00
Kisakeskuksesta Kihelkonnan koululta siirryttiin bussikuljetuksella Kuressaaren lentokentälle, jossa eestin/englanninkielisten ohjeiden siivittäminä pukeuduttiin rullaluistimiin.

Pyörät oli aikaisemmin jätetty Nasva nimiseen paikkaan, josta ne ilmeisesti jossain vaiheessa tultaisiin löytämään.

Joukkueet kerääntyivät lähtöviivalle karttojen taakse ja lähtölaukauksen jälkeen idea selvisi nopeasti: 10 rastia oli sijoitettu ympäri kiitoratoja ja ne piti hakea järjestyksessä. Vauhti joukkueilla oli hyvin vaihteleva; osa joukkueista kun on enemmän retkeilymeiningillä liikkeellä. Luistelussa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä, joukkue pysyi hyvin kasassa ja edettiin samaa vauhtia ehkä suurimman ennakkosuosikin, Viron ISC Adventuren kanssa. Vaihtoon tultiin pari minuuttia miesjoukkueiden kärkeä perässä.

Lyhyen luistelupätkän jälkeen siirryttiin juoksuosuudelle. Ensiksi vierailtiin paikallisessa nähtävyydessä Piispanlinnassa, jonka ympärille oli sijoiteltu rasteja. Paikallinen nuoriso joi kaljaa ja ihmetteli kovaan ääneen meidän typeryyttä. Lopussa Jussi löysi hyvän lähestymissuunnan viimeiselle vallihautarastille ja päästiin hyvistä asemista ulos kaupungista. Seuraavalle rastille olikin sitten useamman kilometrin siirtyminen pääasiassa tietä pitkin. Hieman ennen rastia suunnistusvastuussa ollut OP lähti liian aikaisin kohti rantaa, jonka seurauksena päädyttiin sakeaan rantapusikkoon. Muut joukkueet käyttivät järkevästi karttaan merkitsemätöntä tietä aidan vieressä, joten tässä menetettiin muutamia sijoja. Seuraavat 2 rastia sijaitsivat pienillä aukoilla metsän keskellä, joita hieman pummailtiin turhan hötkyilyn vuoksi. Viimeinen juoksurasti hölkättiin tietä pitkin melonnan alkuun.

Lauantai klo 01.00
Melonta tapahtui pääasiassa kahdella järvellä. Järven pohja näkyi koko ajan, eikä syynä suinkaan ollut kristallin kirkas vesi. Melkein kaikki rastit oli sijoitettu rantapöheikön ja metsän rajakohtiin. Pimeällä oman paikan määrittäminen oli äärimmäisen hankalaa johtuen 4 metriä korkeasta rantakaislikosta ja siitä, että metsän raja näytti joka puolella samalta. Ensimmäinen rasti meni ihan nappiin, mutta seuraavat kaksi tuottivat suuria ongelmia. Joko rantauduttiin liian aikaisin tai sitten vedettiin reippaasti ohi. Näissä punkkihelveteissä tuhriintui arvokasta rogaining aikaa arviolta 60min. Virheistä sisuuntuneena melontavauhtia pidettiin reippaana koko 7 tunnin ajan sillä seurauksella, ettei yksikään joukkue ohittanut meitä melonnassa. Toki syynä voi olla se, että muiden jengien melontataidot olivat äärimäisen alkeellisia.

Melonnan päätepiste oli Nasvassa pyörien luona. Kello oli 8 aamulla ja Saarenmaan taivaalla alkoi näkyä auringon pilkahduksia muuten niin harmaan päivän piristykseksi. Nopea vaihto fillareille ja alkuun hieman tempoajoa vaatteiden kuivattamiseksi. Tasaista vauhtia ylläpitämällä matka taittui mukavasti. Muutamista pikku säätämisistä huolimatta saavutettiin melonnassa rasteja väliin jättäneitä joukkueita. Mäkiä ei Saarenmaalla pahemmin ollut, mutta meren rannalle viedyt rastit antoivat osviittaa tulevista hienoista maisemista.

Lauantai klo 13.00
Reilun 5 tunnin sotkemisen ja yhden 30 minuutin extrarundin jälkeen saavuttiin Vilsandin Rahvusparkiin. Edessä oli reilun 30km trekki. Aurinko helotti kaikella +16 asteen voimalla siirryttäessä heinikkosaarilta toiselle. Vilakka merivesi palautteli mukavasti jalkoja ja varsinaisen Vilsandin saaren maan tuntuessa Salomonien alla oli aika pistää taas juoksuksi. Tämä osuus oli ehdottomasti vaikuttavin koko kisassa siitäkin huolimatta, että osa rasteista oli keskellä tiheitä katajapuskia ja piikkipensaita, joiden nimi ei nyt tule mieleen. Reitit kulkivat vaaleiden, pyöreäksi hioutuneiden kivien muodostamien harjanteiden ja villisikojen möyhentämien niittyjen halki, unohtamatta tietenkään niitä piikkipensaita. Nähtiinpä pari hirveäkin uimareissulla. Juomaveden täydennys hoitui ystävällisen asukin puutarhaletkusta. Kisan erikoisuutena muuten oli, että kaikki tarvittava tavara tuli kantaa mukana, koska huoltopisteitä kisassa ei ollut. Reput olivat siis ääriään myöten täynnä jokaisella kilpailijalla. Suunnistuksellisesti tämä osuus oli helppo, mutta siitä huolimatta keskivauhti putosi kuitenkin 5km/h eli käytettiin koko matkaan aikaa 6h 20min. Paluumatkalla pyörille joukkueen jäsenissä oli myös havaittavissa pientä hereillä pysymisen vaikeutta, josta selvittiin kuitenkin piristävän purukumin ja kofeiinitablettien voimin.

Lauantai klo 20.00
Arviolta 20 minuutin extratehtävien suorittamisen jälkeen päästiin takaisin satulaan. Ajettuamme puoli tuntia törmäsimme sattumalta lihapiirakka/banaani/kokis-kätköön, jonka joku ystävällinen, kenties paikallinen hyväntekijä, oli jättänyt reittimme varrelle. Eikun piirakat ja banaanit poskeen, tosin Juha ja Riitta päättivät säästää osan "pahan päivän varalle" ja tunkivat jämät Jussin reppuun. Tästä eteenpäin tarkoituksena olikin ajaa mahdollisimman vauhdikkaasti ennen pimeää ja onnistuttiinkin etenemään virheittä. Rastilla 42 edessä oli Special task: yhden henkilön tuli hakea uimarenkaalla uiden kaksi rastia järvestä. Paras uimari ja paksuimman ruskean rasvakerroksen omaava Jussi valittiin tehtävään. Jussin "hikoillessa" mutalammessa (= 20 cm vettä, 2m mutaa) Riitta ja OP kuivattelivat vaatteita leirinuotiolla, keittelivät kanakeittoa ja seurasivat mielenkiinnolla yltiöpäisen rohkean ketun lähentely-yrityksiä. Rastimiesten makkaran tuoksut olivat tosiaankin houkutelleet repolaisen paikalle ja aikansa kierreltyään kettu päätti iskeä, kohteenaan Jussin repun lihikset. Niin vaan viekas elukka näytti röyhkeytensä ja nappasi muovipussissa muhineet lihapiirakat, parempiin suihin ilmeisesti. Myös hunajavohveleista löytyi hampaanjäljet. Uintireissusta lievän hypotermian partaalla tärisevä Mr. Lehtonen oli suhteellisen katkeraa poikaa. Nopeat syö hitaat, vai miten se meni.

Pyöräily jatkui täysikuun ja ajoittain kovan rantahiekan merkeissä. Välillä työnnettiin pyörää useita kilometrejä, koska ajaminen pehmeässä hiekassa oli mahdotonta. Meri oli mahtavan tyyni, eikä muita joukkueita näkynyt. Kello oli jotain 2 yöllä; etenemisvauhti oli hieman hiipunut ja aistittavissa oli ensimmäisiä nukkumistarpeita. Hieman ennen aamun valkenemista Riitta päättikin vetäistä 5 minuutin tirsat kanervikossa, jonka jälkeen matka jatkui. Suunnistaminen oli suhteellisen yksinkertaista ja liput löytyivät helposti. Kokonaisuudessaan 12h jatkuneen, puuduttavan pyöräilysetin lopussa Juha ja Riitta kävivät vielä kerran pötkölleen tienpenkalle OPn hakiessa rastin tien päästä. Parin köysikikkailun jälkeen saavuttiin viimein maalialueelle ja edessä oli rogaining -osuus.

Sunnuntai klo 07.40
Yllätykseksemme liikuntasalissa oli paljon ihmisiä nukkumassa, mikä oli hieman hämmentävää, sillä aikaa oli vielä reilut 3 tuntia. Tämä vaihto olisi voinut olla aavistuksen vauhdikkaampi, mutta lopulta päästiin matkaan kohti ensimmäistä rastia. Lähin 4 pisteen rasti sijaitsi 6-7km päässä, jonka lähistöllä oli vielä pari 5 pisteen ja yksi 6 pisteen rasti. Näitä lähdettiin tavoittelemaan. Jalka nousi yllättävän kevyesti vielä 33 tunnin jälkeen ja ensimmäisen rastin läheisyyteen saavuttiin n. 35 minuutin hölkkäämisen jälkeen. OP lähti hakemaan rastia muiden jäädessä tielle odottelemaan. Oletetusta rastin paikasta lippu ei kuitenkaan löytynyt ja OP joutui hakemaan rastia pari sataa metriä eteenpäin. Samaan aikaan Riitta ja Juha lähtivät tukemaan rastin etsijää, kun taas OP suuntasi takaisin tyhjälle tielle. Siinä sitä sitten huhuiltiin puolin ja toisin ja tämän episodin ansiosta jouduttiin muuttamaan strategiaa. Kylmä fakta oli, että 6 pisteen rasti sai jäädä haaveeksi ja keskityttiin 5 pisteen rasteihin. Melkoista haipakkaa juosten kierrettiin rastit ja paluumatkalle jäi 45 minuuttia aikaa. Sen piti riittää vaikka tossu hieman painoi. Hyvällä yhteistoiminnalla edettiin kuitenkin maalilinjalle 7 minuuttia ennen 36 tunnin aikarajan umpeutumista. Taidettiin olla viimeinen joukkue maalissa. Univaikeudetkin voitettiin tiukalla ravilla. Epätietoisuus leijui kuitenkin ilmassa: miten muut joukkueet olivat ehtineet hakea rogaining rasteja? Koulun pihalla makoillessa mieleen nousi väkisin liikuntasalin seinäteksti: ”terves kehas terve vaim”. Vaikka keho tuntuikin väsyneeltä, mieli oli kuitenkin kuin voittajalla.

Tavaroiden pakkaamisen aikana ihmisiä alkoi kerääntyä koulun portaiden eteen jonkinlaiseen palkintoseremoniaan. Segasarjan podium –paikkoja jaettaessa erotimme eestikielisestä sepustuksesta myös oman joukkueemme nimen. Loppujen lopuksi selviydyttiin voittajana yhden pisteen marginaalilla ISC Adventureen. Kolmanneksi tuli reitin aikana tutuksi tullut Elita Latviasta. Koko reitin suoritti yhteensä viisi joukkuetta kaikkiaan 36 joukkueesta. Näistä viidestä kaksi miesjoukkuetta keräsivät meitä enemmän pisteitä eli suoritus oli kohtalaisen hyvä.

Kokonaisuudessaan joukkue onnistui mukavasti. Tasainen vauhti ja totaalisen hiipumisen välttäminen olivat hyvän suorituksen kulmakivet. Muutamien suunnistusvirheiden eliminointi olisi tuottanut lisää aikaa rogaining -osuuteen, jolloin koko kisan voitto olisi ollut mahdollinen. Kaiken kaikkiaan omaan suoritukseen voi kuitenkin olla erittäin tyytyväinen ja kuohuviinit kisan jälkeen olivat siis ansaitut. Tästä on hyvä jatkaa kohti Pelloa ja AC24 kisaa.

Lämpimät kiitokset erityisesti Arille ja Scandinavian Outdoor Storelle luotettavasta kuljetus-/huoltopalvelusta.

Tulokset: http://www.matkasport.ee/pages/KEEN36hmatkasport2009!OpenDocument