24.-25.7.2010, Siikaneva, Ruovesi
Team Garmin Adventure, Juha Lehtonen (37) ja Mikko Kolehmainen (23)
Joukkue asetti itselleen etukäteen korkeat tavoitteet monessakin mielessä. Tarkoitus oli tehdä onnistunut reitinsuunnittelu ja toteutus sekä vuorokaudessa piti saada taakse 140 km juostua matkaa ja näillä eväillä napata mestaruus. Toisaalta tällä kokoonpanolla emme olleet kilpailleet yhdessä eikä Mikko ollut koskaan juossut ylipitkiä matkoja, ei menettänyt kynsiä saatikka saanut rakkuloita jalkapohjiinsa. Jostain oli kuitenkin aloitettava ja juoksukunto testattava jos mielimme maaliin lokakuisessa Espanjassa.
Tein hyvät pohjatyöt kun hankin kartat kisa-alueelta etukäteen tutustumista varten. Ohjeistin Mikkoa varuste- ja ravintopuolen asioissa. Tärkein ohje oli välttää mitään ylimääräistä. Sovimme lähtevämme matkaan keveimmällä mahdollisella varustuksella, hieman riskilläkin. Vaatetus oli minimissä, tuulitakki piti juuri ja juuri tuulta, varapaita oli lastenkokoa ja mallia reikäpaita. Meidän oli siis pakko pystyä juoksemaan koko matka kylmettymisen estämiseksi. Juomaa otimme vain kaksi 0,75L pulloa rintapieleen per mies. Eväinä oli energiapatukoita ja muuta kevyttä mutta energiapitoista. Molemmat otimme muutaman ruisleivän reppuun.
Kisa-aamuna sääksi luvattiin ympäripyöreästi ukkosrintamaa ja +11 astetta yöksi. Emme kuitenkaan muuttaneet taktiikoitamme.
Kisapaikalle saavuimme juuri sopivasti karttojen jakoon. Olimme käyneet edellisenä iltana virittelemässä teltan ja aamulla laittaneet kaikki kisavermeet päälle, jotta voisimme keskittyä häiriöttä reitinsuunnitteluun seuraavat 3 tuntia. Optimaalista reittiä ei tuntunut löytyvän millään. Mittanarulla vedeltiin nuppineulojen kautta monia vaihtoehtoja, mutta jälleen jouduin toteamaan, että järjestäjillä oli huomattavan paljon ”ylimääräisiä” rasteja kartalla. Pyrimme siis jättämään vain pienipisteisiä rasteja pois reitiltämme ja kiertämään isoa kehää isojen rastien toivossa.
Lähdön tapahduttua aloitimme hyvin kevyesti ja jäimme heti muista jälkeen. Menimme omaa reittiämme ja 15 minuutin päästä leimasimme ensimmäisen rastin koko joukon ensimmäisenä. Seuraavalla rastivälillä pari joukkuetta ohitti taas meidät mutta sitten emme enää nähneetkään varteenotettavia mestaruudentavoittelijoita noin 8 tuntiin. Suunnistimme vuorovedoilla ja matka taittui. Siikanevan maisemat lakkoineen ja mustikoineen maistuivat. Oli tukahduttavan kuuma ja nestettä kului huomattavan paljon. Matkalla olleet lammet olivat kuivuneet ja jouduimme täyttämään pullot pahanhajuisesta suosta. Vedenpuhdistustipat toivottavasti tepsivät ja jatkoimme matkaa.
Jo neljän tunnin kohdalla sain huomata kuinka Mikolla kulki maastossa erittäin hyvin, kun minulla taas ei jalka noussut. Vastaavasti teillä ja poluilla juoksuni sujui ja pidin tahtia yllä. Näin sen pitääkin olla ja saimme tsempattua itsemme tasaiseen ja parempaan vauhtiin. 9 tunnin kohdalla olimme vielä tismalleen tavoitevauhdissamme, eli noin 6,5 km tunnissa. Maaston kuljettavuus kuitenkin heikkeni oleellisesti kun aloimme lähestyä kartan eteläosia ja ajauduimme Siikanevasta poispäin. ”Onko tämä sitä hämäläistä talousmetsää”, kysyi Mikko erään reilun kilometrin maasto-oion aikana kun ei kertaakaan saanut otettua normaalia askelta. Aloimme jäädä tavoitevauhdistamme vaikka mitä teimme. Meidän piti ottaa käyttöön yhä pidemmät kiertoreitit sillä metsiä tuli nyt väistellä kaikin keinoin. Metsässä taistellun matkan sijaan kannatti kiertää jopa kolminkertaisesti mitä tahansa muuta juoksualustaa pitkin.
Vasta 12 tunnin kohdalla alkoi paljon mainostettu ukonilma, mutta sekin kesti vain tunnin ajan ja laimeana. Sadetta tuli hieman pidempään muttei saanut meitä kylmettymään.
Ensin jätimme suunnitelmastamme yhden rastin väliin, sitten toisen ja kolmannen. Päätimme kuitenkin että meidän oli pakko edetä suunnitellun reitin päärunko, eli kiertää eteläosan pitkä järvi. 19 tunnin kohdalla aloin laskeskelemaan ”täydellisesti järjissäni”, että matkaa järven kiertäen oli lyhintäkin reittiä yli 25km. Liikaa riskiä. Muutimme hieman suunnitelmaa ja saimme reitin varrelle vielä kaksi 9 pisteen rastia sekä muita yhteensä 29 pisteen edestä. Se ei ollut kovin tehokasta verrattuna alkukisan 100 pistettä per 5 tuntia.
Matka oli painanut jo pitkään mutta juoksimme yhä kaikki tasaiset, alamäet ja loivat ylämäetkin. Maastossa tyyli oli vapaa. Minä en ollut saanut suklaata lukuun ottamatta mitään kiinteää kurkusta alas 10 tunnin kohdan jälkeen. Odotin jännityksellä milloin kone tilttaa. Toisaalta tärkeintä onkin pystyä juomaan. Ultramatkoilla kroppa löytää energiaa kehosta ihan riittävästi, vaikkei mitään söisikään. Tätä olen todistanut lukuisissa pitkissä kisoissa, mutta eihän se optimaalista ole. Ihmeellistä vain.
Maalia lähestyessämme ilmeisesti vauhtimme oli parantunut siten että meille oli jäämässä kokonainen tunti ylimääräistä aikaa. Päätimme hakea vielä yhden rastin, vaikkakin pienen, ja kiristimme vauhtia entisestään. Maalissa aikamme oli 23.31. Pisteitä saimme 326 ja voitimme Suomen Mestaruuden melko selvällä erolla seuraaviin. Vaikka me olimme joutuneet tekemään kompromissejä matkan varrella, niin samassa tilanteessa olivat olleet varmasti muutkin kärkipään menijät. Me emme kuitenkaan joutuneet luopumaan suunnittelemastamme perusreitistä. Mikko erinomaisena suunnistajana vei meidät varmasti rastilta toiselle, minä paikkasin vain muutamassa kohdassa.
Säästyimme erityisiltä jalkavaivoilta. Mikolla alkoivat jalkapohjien tuntemukset nousta pintaan 12 tunnin kohdalla ensimmäisen kerran. Tuolloin sanoin sen olevan normaalia ja taas pääsimme tuntikaupalla eteenpäin. Pari tuntia ennen maalia maastossa ja karkealla soratiellä eteneminen oli ilmeisen tuskallista. Maalissa jalkapohjat olivat normaalisti turvonneet valkoiset pannukakut. Mikko sai elämänsä ensimmäiset 2 rakkulaa. Kynsistä ei vielä tiedä.
Vaatetus oli erittäin hyvä. Pärjäsimme pitkillä trikoilla, T-paidalla ja irtohihoilla. Salomonin Speedcrossit eivät tukeneet alkuunkaan päkiän kohdalta. Ultrakevyet säärystimet pelastivat sen sijaan paljolta eikä kenkiä tarvinnut ottaa kertaakaan pois.
Matka oli erittäin raskas. Jo ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen koko loppumatka oli täyttä työn tekoa ja kärsimystä. Kertaakaan emme levänneet tai pysähtyneet muuten kuin täyttämään juomapulloja. Eväätkin vedettiin repuista juostessa.
Kisan aikana Mikko juoksi elämänsä kolme ensimmäistä maratonia. Hyvä suoritus. Linnuntietä matkaa kertyi 92km ja kuljettuna vajaat 130km.
Jussi
