Team AVAn raportti ERC2009 kisan kulusta

ERC2009 rapsa
Team AVA: Niko ja OP

Ensimmäiseen täyspitkään rogainingiin valmistautuminen oli joukkueellamme varsin huoletonta. Tiistai-iltana ostimme edukkaat menoliput Kittilään ja teeman ”Kyllä asiat järjestyy” mukaisesti jätettiin paluumatka avoimeksi. Vaihtoehtoina oli pummata kyytejä Ylläkseltä Helsinkiin tai palata yöjunalla. Molempien kun piti olla sorvin ääressä jo maanantaiaamuna klo 9.
Loistava majapaikka Jussin mökillä tarjosi perjantaina saunan, ruuan ja rauhallisen miljöön lepäilyyn. Kun kisa-aamuna Anne vielä loihti maukkaan kisa-aamiaisen ja privaattikuljetuksen kisapaikalle, niin olo oli kuin rogaining-kuninkaalla.
Teltta pystyyn kisa-alueelle ja Nikon haettua kisakartat alkoi armoton suunnittelu. Muutaman epätoivoiseksikin kuvatun hetken jälkeen taktiikaksi muodostui kartan alaosan tyhjentäminen kisan alussa (ekan 12 h aikana), koska ajateltiin, että jaksetaan juosta pääosin teitä pitkin saavutettavat rastit vauhdikkaasti. Toinen 12 tuntia sovittiin keskittyvämme kartan yläosaan, josta oli useita järkeviä exitejä maalin, mikäli vauhtimme hyytyisi pahasti, emmekä pystyisi toteuttamaan koko suunnitelmaa. Kartan itä-ja kaakkoisosan isot pisteet päätettiin jättää rauhaan, koska suota ja rastien läheisyydessä kulkeneita moottorikelkkauria meitä neuvottiin välttämään. Urat eivät kuulemma olleet monissakaan paikoissa juoksukelpoisia. Lisäksi poikkeuksena muihin, päätimme käydä Hash Housissa maalialueella puolessa välissä syömässä, ettei tarvinnut kantaa kaikkia ruokia mukana. Etuina nähtiin keveys alkumatkalle ja virkeän mielen ylläpitäminen.
Lähtölaukauksen jälkeen matka ensimmäiselle rastille oli asfalttia. Vain muutama joukkue oli valinnut saman alkusuunnitelman. Into piukeana ajateltiin oikaista mutka suoraksi rastille ja syöksyttiin itsevarmana kohti rakkaa. Ongelmana oli se, että tämä oikaisu tapahtui n. 1,5 km liian aikaisin ja jouduttiin palaamaan nöyrinä takaisin asfaltille. No, tästä eteenpäin ei sitten isoja virheitä tullutkaan. 2-3 väli oli aika puuduttava tiepätkä ja huolestuttavaa oli molempien jalkojen tukkoisuus jo tunnin juoksun jälkeen. Eikä tuo hengityskään kulkenut toivotulla tavalla. Rastipisteet olivat aika helppoja, mutta molempien meno oli aivan kamalaa ensimmäiset 4h. Niko piristyi n. 4h:n kohdalla ja OPn 3 tunnin jälkeen alkaneet polvivaivat loppuivat kuin seinään pidettyämme pienen huilitauon 6h:n kohdalla. Vaseliinit nivusiin, hieman Buranaa ja muutama lihapiirakka, siinä salaisuus seuraavan 5h vauhdikkaaseen menoon. Myös ukkosmyrsky ja alkanut kaatosaade siivitti hyvää menoa. Negatiiviset ajatukset vaihtuivat koko ajan parempaan suuntaan sateen piiskatessa yksinäisiä kulkijoita. Juoksu maistui molemmille ukoille ja kun liput löytyivät helposti, ensimmäinen 50km (kuljettu matka) meni aikaan 7:40h. Aika ajoin nähtiin muitakin pareja: Team Finland hölkkäili ohi OPn ollessa tortulla ja Buff tuli vastaan juuri ukkosen alkaessa. Pahimmassa sateessa meinasi jo tulla vilu, mutta onneksi liikettä löytyi ja lämpö vartalossa säilyi.
Puoliväliin saavuttiin hyvävoimaisena yli tunnin aikataulua (”aikataulun” mukaan arvio oli, että saavumme hasatalolle joskus 24-3 välillä) edellä eli n 22.30, joten otettiin aika rennosti vaihdossa. Tässä vaiheessa kuljettua matkaa oli takana n. 67 km. Mahat täyteen banaania, vaalea leipää, lihalientä ja kahvia ja pullaa: ai että oli hyvää patukoitten ja suolapähkinöitten jälkeen. Olo oli miellyttävä. Puolisen tuntia siinä naatiskeltiin, jonka jälkeen vielä kuivat paidat teltasta, lamput päälle ja matka alkoi kohti kartan koillisosan isoja pisteitä. Polut olivat juoksukelpoisia, mutta n. 14 tunnin kohdalla alkoi ensimmäisen kerran tossu tosissaan painaa. Väliin mahtui vielä yksi huolimattomuusvirhe, kun etsittiin rastia (71) mäen päältä, vaikka tarkka piste oli notko kyseisen mäen eteläosassa. Tällä rastilla pööpöiltiin n. 20min. Jälkeenpäin arvioituna seuraava väli olisi pitänyt jättää tekemättä; oikeastaan meidän olisi kannattanut lähteä jo rastilta 46 kohti koillista 9 pisteen rastille ja sieltä 55lle kartan itäosaan. Joka tapauksessa kisan seuraavat 3 tuntia olivat raskaita ja koko homma alkoi tympiä todella paljon. Kävelyksihän se meni, vaikka ajoittain yritettiinkin juosta pitkospuut ja hyväkuntoiset polut. Nikon (jalan) hermot kiristyivät ja aiheuttivat kiputiloja polviin ja reiden sivuosiin. Suunnistus kuitenkin toimi, joten ylimääräisiltä lenkeiltä vältyttiin. Kisan loppu 6h olikin aika lailla suorittamista ja kisameininki oli kaukana. Viimeiselle rastille kuitenkin löytyi vielä yritystä ja lyllerrettiin mäki ylös vetonarut pinkeänä. Alastulo oli yhden epäkuntoisen oikean polven kanssa melkoista taistelua. Polvi oli kipeytynyt lopullisesti viimeisellä n.4 km asfalttipätkällä, joten viimeinen 2 h kisasta oli enemmän tai vähemmän jalan vetämistä perässä. Loppupistemäärä 233 ja sija 38. Kisan ehdoton kruunu oli keskitysleirimäinen kylmä suihku rinnekoneiden huoltohallissa. Mahtavaa.
Joukkueen henki oli loistava useista vaikeuksista huolimatta ja yhteispeli toimi kuin junan vessa. OP hoiti pääasiassa suunnistuksen ja Niko laski matkoja, matkaan tarvittavia aikoja ja huolehti korkeuksien seuraamisesta. Tällä tavoin molemmilla oli mielekästä tekemistä, eikä vaivoihin keskittyminen vienyt liikaa energiaa. Kuljetun matkan (122km) ja pistemäärän välinen tehokkuussuhde meillä oli surkea, joten reittisuunnittelu vaatii jatkossa erityistä huomiota. Seuraavissa kisoissa panostetaan hieman enemmän erilaisten reittivaihtoehtojen miettimiseen ja vedetään koko setti yhdellä lenkillä. Vauhti näyttäisi tällä hetkellä riittävän sijoihin aivan kirkkaimman kärjen takana. Tästäpä on hyvä ponnistaa kohti ensi vuoden SM-kisoja varsinkin kun jalat palasivat pelikuntoon 3-4 päivän lepäilyllä. Huhun mukaan myös säännölliset juoksulenkit ennen 24 h kisaa voivat parantaa suoritusta vähintäänkin auttavasti. Hevosmiehet kertovat, että kisat voisivat olla jossain Pohjois-Karjalan suunnalla.